Maksuton joukkoliikenne Helsingissä – Hyvä idea vai mahdoton unelma?

Maksuton joukkoliikenne kuulostaa houkuttelevalta: vähemmän autoilua, vähemmän päästöjä ja mahdollisuus kaikille liikkua ilman kustannuksia. Moni ehdokas onkin nostanut sen esille kuntavaaleissa. Mutta onko se realistinen tavoite Helsingissä? Puretaan väitteet faktoihin perustuen.

1. Miten maksuton joukkoliikenne rahoitettaisiin?

Helsingin seudun liikenteen (HSL) vuosibudjetti on noin 900 miljoonaa euroa, josta lipputulot kattavat lähes 400 miljoonaa euroa. Maksuttoman joukkoliikenteen toteuttaminen tarkoittaisi sitä, että tämä vajaus pitäisi kattaa muista lähteistä – käytännössä veronkorotuksilla.

Jokainen helsinkiläinen maksaisi joukkoliikenteen siis veroina, myös ne, jotka eivät sitä käytä. Tähän niin pyöräilijät, kävelijät kuin autoilijat. Onko reilua, että kaikki maksavat palvelusta, jota he eivät välttämättä käytä ollenkaan?

Lisäksi, vaikka Helsingin kaupunki on ollut viime vuosina ylijäämäinen, se ei tarkoita, että ylimääräistä rahaa olisi vapaasti käytettävissä. Kaupungin budjetin suurin osa on jo sidottu peruspalveluihin, kuten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja kaupunkikehitykseen. Miltä kuulostaisi esimerkiksi koulutus- tai terveyspalvelujen leikkaukset joukkoliikenteen maksuttomuuden rahoittamiseksi? Ei hyvältä.

2. Mitä Tallinnan esimerkki opettaa?

Tallinna otti käyttöön maksuttoman joukkoliikenteen asukkaille vuonna 2013. Tätä vedotaan usein onnistuneena esimerkkinä, mutta mitä tuloksia saavutettiin?

• Joukkoliikenteen käyttäjämäärä kasvoi noin 6–15 %, mutta suurin osa uusista matkustajista oli aiemmin kävellen tai pyöräillen liikkuneita ihmisiä.

• Yksityisautoilun vähentäminen jäi vähäiseksi, eikä maksuttomuus ratkaissut ruuhkaongelmia.

• Uudistus houkutteli noin 35 000 uutta asukasta rekisteröitymään Tallinnaan, mikä toi lisätuloja kaupungille. Helsingissä vastaava vaikutus olisi kuitenkin huomattavasti pienempi.

• Tallinna on merkittävästi pienempi kaupunki kuin Helsinki, ja sen joukkoliikenteen kustannukset olivat jo valmiiksi matalammat suhteessa budjettiin. Helsingissä laajempi verkosto ja suuremmat investointitarpeet tekisivät siirtymisestä huomattavasti kalliimman.

Tallinnan esimerkki osoittaa, ettei maksuttomuus välttämättä tuo odotettuja hyötyjä, kuten ruuhkien tai autoilun vähentymistä.

3. Mikä olisi parempi ratkaisu Helsingissä?

Sen sijaan, että luvataan maksuton joukkoliikenne, tulisi keskittyä realistisiin ja taloudellisesti kestäviin parannuksiin, jotka helpottavat kaupunkilaisten arkea. Tässä muutama ehdotus:

✅ Edullinen yhden vyöhykkeen lippu lyhyemmille matkoille – monet joutuvat maksamaan kohtuuttomia vyöhykehyppyhintoja, vaikka matkustaisivat vain lyhyen matkan.

✅ Lippujen hintojen jatkuva nousu on pysäytettävä – joukkoliikenteen tulee olla houkutteleva vaihtoehto autoilulle, mutta jatkuvat hinnankorotukset vievät sitä suuntaan, jossa se ei enää ole kilpailukykyinen.

✅ Parempaa vastinetta nykyisille hinnoille – esimerkiksi pidennetyt metrovuorot viikonloppuisin lisäisivät joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja palvelutasoa.

Onko maksuton joukkoliikenne realistinen tavoite?

Vaikka maksuton joukkoliikenne kuulostaa houkuttelevalta, se ei ole Helsingissä taloudellisesti realistinen ratkaisu. 400 miljoonan euron lipputulojen kattaminen muilla keinoilla vaatisi huomattavia veronkorotuksia, eikä Tallinnan esimerkki tue väitettä siitä, että maksuttomuus vähentäisi merkittävästi autoilua tai ruuhkia.

Sen sijaan parempi ratkaisu on kohtuulliset hinnat, parempi palvelutaso ja liikenteen kehittäminen siten, että se houkuttelee luonnollisesti enemmän matkustajia. Faktoihin perustuva politiikka tarkoittaa sitä, että tehdään realistisia ja vastuullisia päätöksiä – ei katteettomia lupauksia.